)
Politiikan blokit ovat jo täällä
Viimeisimpien vaaliruuhkavuosien aikana – eduskuntavaaleissa 2023 sekä presidentin- ja europarlamenttivaaleissa 2024 – kiinnitettiin huomiota siihen, että SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjäkunnasta merkittävä osa näytti muodostavan kolmen puolueen välillä sujuvasti liikkuvan joukon. Ensi alkuun äänestäjiä syytettiin taktisesta äänestämisestä ja muistutettiin sen kiroista, kunnes itse kukin puolue huomasi myöhemmissä vaiheissa voivansa hyötyä ilmiöstä.
Tarkoittaako tämä, että Suomeen on muodostunut pysyvämpi vihervasemmistolainen poliittinen blokki? Miten se heijastuu puoluekentän oikealle laidalle? Voiko se näkyä sopimuksina hallitusyhteistyöstä? Näkyisikö se puolueiden linjauksissa?
Puolueet eivät ole suhtautuneet blokkiutumiseen innostuneesti. Tavoitteena on päästä valtaan eli hallituspuolueeksi, ja yleinen arvio on ollut, että tavoitetta edistetään paremmin sanomalla ”vaalit ratkaisevat” kuin sopimalla hallituskumppanuuksista ennen vaaleja.
Saattaa olla, että aika ja äänestäjät ajavat puoluejohtajat tilanteeseen, jossa ”vaalit ratkaisevat” ei enää riitä.
Tehdään kehys taloudesta.
Valtiovarainministeri Riikka Purra ennakoi tammikuun lopulla, että seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan yhdeksän miljardia euroa, eli saman verran kuin mistä nykyinen Petteri Orpon hallitus on sopinut. Valtion talousarvion suuruus on tänä vuonna 88,1 miljardia euroa, eli puhutaan noin kymmenen prosentin sopeutuksesta.
Koska samansuuruinen leikkuri on tällä kaudella jo käynyt, voi ajatella, että matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu, ja jokainen uusi päätös on vaikeampi kuin edellinen.
On selvää, että tämän suuruusluokan leikkauksia ei voi tehdä koskematta hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin. Jos määrittelemme ne kapeasti laskemalla yhteen sosiaali- ja terveysministeriön sekä hyvinvointialueiden rahoituksen, käytämme niihin aika tarkalleen puolet kaikista valtion kustannuksista.
Miten tämä liittyy blokkeihin? Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS selvitti Kuntailmapuntari-kyselyllään suomalaisten käsityksiä hyvinvointiyhteiskunnasta. Kansalaisten vastaukset piirtyvät puoluekannan mukaan hämmästyttävän tarkasti juuri vasemmisto- ja oikeistoblokkien mukaisesti.
Sekä kokoomuksen että perussuomalaisten kannattajien mielestä hyvinvointiyhteiskuntaa sopii kuvaamaan parhaiten luonnehdinta ”Luvattu enemmän julkisia hyvinvointipalveluita, kuin mihin on taloudellisesti varaa”. Myös kansalaisten passivointi ja silkkaan laiskuuteen ohjaaminen nousevat luonnehdinnoissa kärkeen.
Toisaalla sekä SDP:n, vihreiden että vasemmistoliiton kannattajien mielestä parhaiten kuvaava luonnehdinta on ”Tärkeä ja välttämätön turvaverkko, jota ilman ihmiset joutuisivat heitteille”. Kaikkien kolmen puolueen kannattajat nostavat parhaiden luonnehdintojen joukkoon myös hyvinvointiyhteiskunnan kilpailuetuna Suomelle, sen taloudellisesta rasitteesta huolimatta.
Ylen tammikuun kannatusmittauksessa ”liikaa luvattu” -puolueet saavat 38,8 prosentin kannatuksen, jos rohkenemme laskea kristillisdemokraatit mukaan. ”Tärkeä turvaverkko” -puolueiden kannatus on 40,4 prosenttia.
Kumpikaan ei riitä enemmistöön, vaikka saisi maaniteltua flexiibelin RKP:n mukaansa. Tarvitaan siis Suomen Keskustaa, jonka kannatus tammikuussa oli 13,1 prosenttia. Kumpaan blokkiin keskustan kannattajat puolueensa ajavat?
Saattaa olla, että oikeistoblokkiin, tai sitten vasemmistoblokkiin. Nimittäin keskustan kannattajien mielestä osuvin luonnehdinta on ”Tärkeä ja välttämätön turvaverkko”, ja toiseksi osuvin ”Luvattu enemmän kuin mihin on taloudellisesti varaa”. Ehkä tämä onkin juuri se asetelma, johon keskustan puoluejohto pyrkii, ja toisaalta syy, miksi muut puolueet eivät blokkiasetelmasta pidä.
On syytä muistaa, että tämä on ajatusleikki. Puoluekannatus ei muutu sellaisenaan eduskuntapaikoiksi. Mutta ilmeiseltä näyttää, että mikäli keskustelu käydään julkisen talouden sopeutuksen ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ympärillä, suomalaisten mielipiteet jakautuvat aika tarkalleen kahtia, ja jakolinja kulkee keskellä keskustapuoluetta. Se saattaa näkyä jo aivan kohta koittavien hyvinvointialuevaalien alla.
Saattaa myös olla, että seuraavien eduskuntavaalien alla vuonna 2027 Riikka Purra ajaa yksin yhdeksän miljardin euron sopeutusta. Tai saattaa olla, että julkisen talouden ja palveluiden suurin uhka eivät olekaan ne itse, vaan jokin aivan muu. Nähtäväksi jää, miten joustavia blokit silloin ovat.
Kirjoittaja Pasi Ahola on vanhempi konsultti, joka on työskennellyt pitkään julkisen sektorin strategisen ja poliittisen viestinnän parissa. Pasi seuraa suurella mielenkiinnolla politiikkaa ja pohtii puolueiden valtasuhteita ja vaaliasetelmia.
)
)
)