)
Mitä on eurooppalaisuus?
Eurooppalaisuutta ja eurooppalaista identiteettiä on yritetty määritellä siitä lähtien, kun Euroopan yhteisö perustettiin vuonna 1957. Määritelmää on haettu niin maantieteellisistä rajoista, yhteisestä historiasta ja kulttuurista kuin jaetuista arvoistakin. Mutta miksi tämä määrittely on yhä ajankohtaista? Siksi, että globaalit kriisit, sisäiset jännitteet ja uudenlainen geopoliittinen todellisuus pakottavat meidät yhä uudelleen pohtimaan, mikä Eurooppa oikeastaan on – ja keitä me eurooppalaiset olemme.
Tieteen termipankin mukaan identiteetti on yksilöiden tai yhteisöjen olemusta ja ominaislaatua (suhteessa muihin yksilöihin ja yhteisöihin) määrittävien erityispiirteiden ja ominaisuuksien kokonaisuus. Identiteetti on siis sekä sisään sulkemista että ulos rajaamista. Perinteisesti identiteetti on ymmärretty myös pääosin muuttumattomaksi olemukseksi.
Euroopan unioni käyttää usein termiä eurooppalainen projekti, millä tarkoitetaan EU:n pyrkimyksiä saavuttaa yhtenäinen ja rauhanomainen Eurooppa, joka perustuu yhteistyölle. Projekti-sana korostaa keskeneräisyyttä – eurooppalaisuus muovautuu jatkuvasti sisäisten ja ulkoisten jännitteiden myötä. Se on myös inklusiivinen, sillä eurooppalaisuus voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Toisille se tarkoittaa kansalaisvapauksia, kuten vapaata liikkumista Schengen-alueella. Toisille taas se voi olla turvaa – mahdollisuutta hakea turvapaikkaa konfliktien keskeltä. Projekti onkin monella tapaa kuvaavampi termi määrittelemään Euroopan moninaisten identiteettien kirjoa.
Eurooppa on vuosikymmenten saatossa kohdannut useita kriisejä eurokriisistä pakolaiskriisiin, mutta 2020-lukua voidaan pitää jonkinasteisena kriisien huipentumana. Eurooppa on joutunut reagoimaan nopeasti globaaliin koronapandemiaan, Ukrainan sodan aiheuttamaan energiakriisiin ja nopeasti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen sekä viimeisimpänä Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin aggressiiviseen tullipolitiikkaan sekä osittaiseen vetäytymiseen Ukrainan – ja samalla koko Euroopan – puolustuksen tukemisesta.
Näitä kriisejä yhdistää yksi asia: tarina, joka niistä kerrotaan. Usein Eurooppaa syytetään siitä, ettei se toimi riittävän nopeasti tai yhtenäisesti. Luottamus unioniin horjuu. Ja silti – kerta toisensa jälkeen Eurooppa on osoittanut kykynsä vastata yhdessä. Viimeisin esimerkki tästä on Ukrainan tukeminen ja eurooppalaisen puolustuskyvyn vahvistaminen.
Euroopan yhteisön perustamisen taustalla olleet arvot – rauha, vakaus ja yhteistyö – ovat yhä voimissaan. Vaikka jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on vuosien saatossa syventynyt monilla yhteiskunnan osa-alueilla, on pohjimmiltaan kyse edelleen samasta perusajatuksesta – taloudellisen ja poliittisen yhteistyön tuomasta vakaudesta ja rauhasta.
Ehkä eurooppalaisuus ei olekaan jotain, mitä ollaan, vaan jotain, mitä tehdään. Se ei ole adjektiivi, vaan verbi. Se tarkoittaa yhdessä pyrkimistä kohti yhteistä tavoitetta jaettujen haasteiden keskellä. Juuri tämän pyrkimyksen taakse on helppo asettua – ja ehkä juuri siinä piilee eurooppalaisuuden todellinen ydin.
Blogin kirjoittaja Sofia Leinonen on vaikuttajaviestinnän konsultti, joka työskentelee pääosin energia- ja teollisuusasiakkuuksien parissa ja seuraa aktiivisesti EU:n päätöksentekoa.
)