Kuoppainen tie kohti toisia aluevaaleja

Raskaasti alijäämäisenä hallituksen syliin kaatuva sote on myös aluepäättäjille vaikea toimintakenttä, jos tavoitteena ovat maineteot ja toiveena kansansuosio. Ensi kevään aluevaaleissa uusi demokratian taso joutuu kovaan testiin.

Poliittisen kentän jakautuminen oikeistohallitukseen ja vihervasemmisto-oppositioon on poikkeuksellisen vahvasti läsnä sotea koskevassa kansallisen tason keskustelussa, jossa akuutin rahoituskriisin kanssa painiva hallitus siirtää sujuvasti vastuuta ongelmista uudistuksen valmistelleelle nykyoppositiolle. Poliittisesti ymmärrettävää, mutta merkityksetöntä uuden järjestelmän ongelmien ratkomisen kannalta.

Hallitusohjelman keskeinen uutta järjestelmää muovaava linjaus liittyy hyvinvointialueiden rahoitusmalliin ja erityisesti sen kannustimiin, joita nykyinen tarveperustainen rahoituslaki ei sisällä: kasvavasta palvelutarpeesta maksamalla syntyy kasvavaa palvelutarvetta. Hyvinvointialueiden suunnan kannalta nämä keskeiset lakimuutokset on syytä valmistella huolella, ettei käy kuin äskettäisessä kehysriihessä, jossa STM:n hallinnonalaa koskevista lisäsäästöistä syntyi vaikutelma kiireessä puoskaroinnista, vastoin Käypä hoito -suositusta!

Alun vastoinkäymiset ovat painaneet liian monet päät hyvinvointialueilla painoksiin ja näin katsekaan ei yllä horisontissa siintäviin haasteisiin, joita pitäisi nyt rajata ja ratkoa määrätietoisesti. Palveluita tuottamaan velvoitettujen ja vaikeasta henkilöstöpulasta kärsivien hyvinvointialueiden huomio kohdistuu väkisinkin lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseen tässä ja nyt. Tulevaisuuden kestävät sote-palvelut eivät ’kädestä suuhun’ -ahdingossa ikävä kyllä jalostu.

Kun edessä on valmistautuminen historian toisiin aluevaaleihin, huolena nousee pätevien päättäjien kiinnostus epäkiitollista aluevaikuttamista kohtaan. Yhtä lailla meidän äänestäjien, joista alle joka toinen äänesti ensimmäisissä aluevaaleissa, aktivointi on haastavaa. Puolueiden vastuulle jää löytää ja nimetä kyvykkäitä ehdokkaita. Lisäksi tarvitaan kiinnostavia kampanjoita ja kansalaisia koskettavia keskusteluita vahvistamaan nuorta aluedemokratiaamme. Löysiin vaalilupauksiin vailla realismia keinojen osalta ei pitäisi olla yhdelläkään puolueella varaa.

Esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin päättäjien kannattaa valmistautua vastaamaan kunnolla, jos haluavat olla kestävällä tavalla ratkaisemassa syntynyttä sote-juntturaa:

1. Miten hyvinvointialueita kannustetaan parantamaan väestön terveyttä vähentämällä vältettävissä olevaa sairastamista palvelut vaikuttavasti järjestämällä?

Rahoituslain uudistaminen onnistunutta terveys- ja hyvinvointiongelmien ehkäisyä palkitsevaan suuntaan on mahdollisuus. Uuden lain kannustimia odotellessa voisi esimerkiksi kasvattaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarkoitettua rahoitusta (ns. HYTE-kerroin) ja alueet voisivat reippaasti lisätä vaikuttavuusperusteisia julkisia hankintoja.

Suomessa on myös erinomaiset edellytykset tietoon perustuville terveysinvestoinneille: esimerkiksi kansalliset laaturekisterit paljastavat jo nykyisellään lukuisia matalan riskin ja korkean tuottopotentiaalin kohteita kuten tyypin 2 diabetesta sairastavien liian huonot LDL-kolesterolitasot tai keskimäärin Suomessa kehnosti toimivan hoitopolun ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen. Molemmat esimerkkiongelmat pystyttäisin hoitosuosituksia noudattamalla korjaamaan ja se olisi myös taloudellisesti kannattavaa.

2. Miten varmistetaan, että erilaisten palvelutuotantotapojen objektiiviseen analysointiin ja vertailuun käytetään toimivia työkaluja?

Hallitusohjelmasta käynnistynyt julkisten sote-palveluiden yksikkökustannusten laskentamallin kehittäminen luo (onnistuessaan) olennaista perustaa vaihtoehtojen vertailulle. Kansalaisten tuki (l. maksuhalukkuus) julkisille sote-palveluille puolestaan vahvistuisi palveluiden laadun ja vaikuttavuuden läpinäkyvyyttä lisäämällä. Uusien menetelmien kuten lääkehoitojen kohdalla tulokkaan vertaaminen nykyhoitoon on jo pitkään ollut edellytys julkiselle maksuhalukkuudelle ja siitä riippuvalle käyttöönotolle. Voisiko tätä kustannusten ja vaikutusten hallintaa vahvistavaa toimintatapaa suosia myös palveluissa?

3. Miten hallituksen mittaluokaltaan merkittävä lisärahoitus TKI-toimintaan saataisiin kohdentumaan terveysalaan ja siitä kumpuavaan talouskasvuun?

TKI-toiminta tapahtuu alueilla, jolloin niillä pitää olla riittävät kannusteet investoida sen suotuisiin edellytyksiin kuten tutkimusinfraan ja osaajien aikaan. Kannusteiden osalta on välttämätöntä huolehtia siitä, että hankittu ulkopuolinen TKI-rahoitus ei ainakaan vähennä hyvinvointialueen muuta rahoitusta. Kansalaisten kannalta kysymys on viime kädessä siitä, miten erilaisten yritysten ja muiden toimijoiden kuten sote-järjestöjen osaamista ja innovaatioita hyödynnetään osana julkisesti järjestettyä sosiaali- ja terveydenhuoltoa meidän jokaisen parhaaksi.

Uuden soten pohjakosketus on toivottavasti nähty. Nyt kun uuden soten palvelurakenteet on kertaalleen kasattu ja otettu käyttöön, päättäjien tehtäväksi jää miettiä mieluiten ylivaalikautisesti, miten mittavat julkiset resurssit saadaan sijoitettua mahdollisimman tuottavasti ja vaikuttavasti meidän kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia turvaamaan. Se vaatii paljon lisää avoimuutta ja ennakkoluulotonta yhteistyötä: ihan uudenlaista toimintakulttuuria.

Tatu Laurila on toimivasta yhteiskunnasta ja terveysalasta kroonisesti kiinnostunut Rud Pedersenin tuore asiakkuusjohtaja, joka on toiminut aikaisemmin muun muassa lääketeollisuudessa ja konsulttina yritysten, hyvinvointialueiden ja sote-järjestöjen tukena. Tatu uskoo avoimesta keskustelusta rakentuvaan luottamukseen, joka mahdollistaa yhteisen innovoinnin ja myös kansalaisten kannalta parhaat mahdolliset tulevaisuuden sote-palvelut.