Kehysriihi 2025 – opit ja oivallukset

Keynes on kuollut – kauan eläköön Keynes!

Harvoin ovat maailmankirjat olleet yhtä sekaisin kuin nyt hallituksen puoliväliriihen aikaan. Tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta, joten todella monia poliittisia päätöksiä joudutaan tekemään apuna vain tukeva ote sumusta, mutta harvoin tilannetta ovat sekoittaneet vielä lisäksi hullut presidentit, kauppasodat ja vielä ihan tavallisetkin sodat.

Pinnallista keskustelua

Hallituksen ”kasvuriiheä” valmisteltiin huolella. Niin sanotun Murron työryhmän tehtävänä oli löytää toimenpiteitä, joilla Suomen ja erityisesti yrityssektorin kasvua voitaisiin vauhdittaa. Paperista löytyi 41 ehdotusta, mutta ainoastaan perintäveron poistaminen nousi otsikoihin.

Jos ollaan tarkkoja, ryhmä ei edes esittänyt perintäveron poistamista, vaan perintö- ja lahjaveron korvaamista luovutusvoittoverolla tai vaihtoehtoisesti yritysten sukupolven vaihdosten helpottamista. Somekeskustelun perusteella tätä ei kyllä voinut päätellä, vaan taas oltiin antamassa niille, joilla jo on.

Yhteisöveron alentaminen alkoi näkyä uutisotsikoissa riihtä edeltäneen pitkän viikonlopun aikana. Myös Murron paperissa yhteisöveron alentaminen mainitaan, mutta kohdennettuna: kasvuyritykset voisivat vähentää T&K-investointeja yhteisöverosta. Ei ihan sama asia kuin yhteisöveroalennuksen ”siirtyminen isompina osinkoina yrityksen omistajien taskuun”.

Kuinkas sitten kävikään?

Perintö- ja lahjaveroon koskettiin kyllä, mutta ei Murron esittämällä tavalla (ja hyvin maltillisesti). Yhteisövero mainitaan kyllä Murron paperissa, mutta kaikki ne esitykset on sidottu T&K-toiminnan edistämiseen, toisin kuin hallituksen nyt julkistamissa papereissa. Työn verotus taas ei Murron listoilla ollut ollenkaan, mutta se ei kuulunutkaan tehtävänantoon.

Kanssani samalla vuosikymmenellä kansantaloutta lukeneet muistavat John Maynard Keynesin. Hänen mukaansa julkista taloutta tulisi hoitaa vastasyklisesti eli kun menee hyvin, valtion tulisi säästää ja kun menee huonommin, valtio voisi tukea taloutta omilla toimillaan. Ottaen huomioon viimeisen kymmenen vuoden menon, keynesiläisyys on meillä välillä elossa ja välillä täysin kuollut.

Juuri nyt Orpon hallitus pitää Keynesiä hengissä: kehysriihen päätökset ovat elvyttäviä ja onnistuessaan jälki olisi hienoa eli talous kasvaisi ja velkasuhde voitaisiin saada jopa laskemaan. Suomessa voidaan kuitenkin tehdä vain osa asioista: meidän talouskasvumme on riippuvainen siitä, miten Euroopassa ja erityisesti Saksassa menee.

Velkakarkelot?

Yllättäen hallitus onkin siirtynyt enemmän vasemmiston edustamalle linjalle siitä, että iso julkinen velka on ihan ok. Vai miten se lukusarja valtion velan määrästä on tarkoitus lukea? Kuten monet ovat todenneet, vaikuttaa siltä, että hallitus on nostanut kätensä pystyyn vientivetoisen talouden edessä ja toivoo, että asiat jotenkin lutviutuisivat.

Toki on niin, että hallituksen päätöksiä tulisi lukea kokonaisuutena, eli pohjalla ovat kaikki aiemmatkin päätökset, jotka eivät ole vielä ehtineet lainsäädäntöön ja toteutukseen saakka. Oppositiossa kannattaa tietysti tutkia kehyspäätöksen kahta viimeistä vuotta, koska ne ovat sitten niitä omia hallitusvastuuvuosia.

Mutta itse pääkysymys: onko oikein ensin leikata kaikilta ja sitten antaa määrällisesti enemmän varakkaille takaisin? Moni sanoisi, että ei ole. Mutta olisiko oikein vain katsella vierestä kurjistuvaa taloutta, eikä yrittää jotain? No ei olisi oikein sekään. Ja se viimeinen kysymys: olisitko itse vallassa, etkä käyttäisi sitä? No et tietenkään.

Tässä kohtaa monet ovat vain sopivasti unohtaneet esim. Rinteen hallituksen alkumetrit, jolloin taloustilanne oli suomalaisessa mittakaavassa ihan ok ja hallitus lähti rohkeasti kasvattamaan julkista sektoria. Jos silloin olisi säästetty tai edes pysytty nollalinjalla, pandemian lasku veronmaksajille olisi todennäköisesti ollut pienempi.

Loppupäätelmä

Nyt kehysriihen jälkeen politiikassa ”pöyristytään”, ”syytellään” ja ”ihmetellään”. Täällä analyysipuolella toteamme, että ei mitään uutta auringon alla.

Kirjoittaja on Rud Pedersenin Suomen toimitusjohtaja, joka itsekin välillä eksyy ajattelemaan asioista pinnallisesti.